Olen nyt ollut Uudessa-seelannissa sellaisen puolitoista kuukautta, ja olen viela elavien kirjoissa, joten hip hei! Kuten nakyy, naitten tietsikan nappaimisto ei sisalla aata ja oota, mutta kylla tekstista selvan saa.                  Kerran olen vaihtanut isantaperhetta, kun ensimmaisessa eivat kemiat oikein alkaneet pelata yhteen, mutta tama uusi perheeni on todella mukava.

Koulu  on osaltani lahtenyt yllattavan hyvin kayntiin, ensimmaisesta bilsan testista sain paremman kuin jotkut paikalliset oppilaat. Mutta viime viikolla meilla oli exam, ja ne palautetaan ensiviikolla tai sen jalkeen, katsotaan sitten onko mielipiteeni koulumenestyksestani muuttunut...

Uuden seelannin ilmastosta sen verran, etta nyt on talvi, ja kun tulin tanne suoraan suomen kesasta, niin shokki ole varsin suuri. Aamuisin ja iltaisin on joskus niin kylma etta hengitys hoyryaa, ja sormet ovat aivan jaassa, mutta nyt on ollut onneksi jo muutamia todella lampimia paivia.

Lopetan taman nyt lyhyeen, kirjoittelen lisaa varmaan lokakuun alkupuolelta, kun olen palannut etela-saaren retkelta. Siella on tarkoitukseni mm. tehda benji-hyppy, uida delffiinien kanssa ja menna ratsastamaan Taru Sormusten Herrasta kuvauspaikoille.